Kreikkalaisessa kulttuurissa sana kriisi tarkoittaa alun perin käännekohtaa. Lääketieteessä kriisi on yksinkertaisesti tienhaara, jossa potilas joko selviää tai ei selviä. Tässä jutussa kerron tapahtumaketjusta, jossa isännöitsijä saa potkut, mutta samalla taloyhtiö kääntyy selviämisen tielle.
Reilu vuosi sitten minut valittiin isännöitsijäksi taloyhtiöön, jossa kiinteistö ja talous oli pahasti rempallaan. Kantava ajatus oli, että nyt laitetaan asiat kuntoon. Uusi hallitus oli valittu jo aikaisemmin, ja heidän toimikausi alkoi samasta ajankohdasta kuin minun. Yhtiössä oli päätetty, että vanha hallitus hoitaa lopputyönään uuden isännöitsijän valinnan. Uudessa hallituksessa oli uudet henkilöt. Kauhukseni totesin, että heidän kantavana ajatuksena oli ”vanhan linjan” jatkaminen. Korjataan, paikataan ja tehdään vain minimi investointeja. Linjaeromme konkretisoitui, kun esittelin edellisen hallituksen valmisteleman maalämpöhankkeen. Sain vahvan ohjauksen, että nykyinen hallitus kannattaa vanhan öljyjärjestelmän kunnostamista.
Keskusteltuani muutaman osakkeenomistajan kanssa, sain vahvistuksen sille, että hallituksen kanta ei edustanut osakkeenomistajien enemmistöä. Näin ollen tein kaikille osakkeenomistajille ”strategiakyselyn” selvittääkseni enemmistön tahtotilan. Tässä tapauksessa se oli helppoa, koska kaikilla oli sähköpostiosoitteet. Kyselyä seurasi aktiivinen sähköpostikeskustelu vanhan ja uuden linjan kannattajien välillä. Tulos oli tyrmäävä. Ylivoimainen enemmistö kannatti ennakoivaa kunnossapitoa ja uusiutuvaa energiaa. Tein kyselyn vastauksista koostetaulukon ja lähetin sen kaikille osakkeenomistajille tiedoksi.
Oltuani isännöitsijänä 4,5 kuukautta, hallitus antoi minulle potkut. Omasta mielestäni olin tehnyt ahkerasti töitä taloyhtiön parhaaksi, mutta hallitus on kuitenkin se instanssi, joka lopulta palkkaa/irtisanoo isännöitsijän. Uusi isännöitsijä oli jo valittu, ja hallituksen ”puuhamies” (ei puheenjohtaja) julkisti asian sähköpostitse kaikille. Irtisanominen aiheutti kriittistä keskustelua, koska olin ehtinyt jo saavuttaa enemmistön luottamuksen. Seuraavassa yhtiökokouksessa hallitus vaihtui kokonaan ja tänä kesänä yhtiöön asennettiin maalämpö.
Irtisanominen oli henkisesti yllättävän rankka kokemus, vaikka olin siihen varautunut. Normaalista toimintatavastani poiketen, nyt en tehnyt kyselyä yhdessä hallituksen kanssa ja tiesin olevani sen jälkeen vaaravyöhykkeellä. Olen koko työurani aikana tehnyt työtä korkealla asennetasolla ja oikeudenmukaisuutta noudattaen. Potkut tuntuivat epäreilulta, koska olin ajanut taloyhtiön parasta ja enemmistö osakkeenomistajista tuki toimiani.
Mitä tästä voimme oppia. Hallituksen jäsenten valinta on tärkeää. Suotavaa olisi, että uudet ehdokkaat esittelevät itsensä ja ajatuksensa ennen valintaa. Valitettavan usein hallitukseen pääsee kuka tahansa halukas, ilman tarkoitusperien selvitystä. Isännöitsijä voi markkinoida uuden menettelytavan, jossa hallitustyöskentelyyn haetaan halukkaita aktiivisesti jo ennen kokousta. Uskon, että halukkaita löytyy, kun asiaan paneudutaan. Ehdokkaasta laaditaan lyhyt esittelyteksti, joka liitetään yhtiökokouskutsun mukaan. Tällä tavoin myös vanhojen jäsenten on helpompi antaa tilaa, kun ehdokkaat ja heidän ”CV” on tiedossa jo etukäteen.
Toinen tärkeä asia on, että taloyhtiöllä on yhtiökokouksen hyväksymä strategia tai ainakin toiminta-ajatus, miten kiinteistöä ylläpidetään. Sen jälkeen hallitukseen hakeutuvilla ja isännöitsijäehdokkaalla on mahdollisuus arvioida, onko heidän omat ajatukset yhteensopivia yhtiön tavoitteiden kanssa.
1 kommentti